Kirjoitukset

Vanhana aikana, ei kauankaan sitten asuimme savupirteissä – ja viihdyimme niissä pitkään, ainakin tuhat vuotta. Savupirtti oli kehittyneimmässä muodossaan hyvin miellyttävä suoja pohjoista kylmyyttä vastaan, ja korkean savupirtin ilmanlaatu oli raikas ja savuton, kuten tämän esseen ensimmäisessä osassa on osoitettu. Yleisen väärinkäsityksen mukaan savupirtti oli paitsi savuinen myös pimeä, likainen ja epämukava. Oliko niin todella?…

Kaukaisten planeettojen suojelusta puhutaan vähän, vaikka ihmiskunnan kosmisen laajenemisen suunnittelu nostaa esiin suuria ekologisia ja eettisiä kysymyksiä.

Savupirtti ei ollut savuinen asumus vaan kehittynyt ja energiatehokas lämmitysjärjestelmä, jonka historia ja toimintaperiaatteet yllättävät.

Itämerensuomalaisten suhde luontoon ja luonnon ilmentymiin on ollut syvästi animistinen. Kaikessa elollisessa on uskottu olevan henkeä.

Erilaisia metsiä kansoittavat kansanperinteessä, tarinoissa ja saduissa omat tunnusolentonsa.

Olen saapunut jo yli 70 vuotta sitten suojellun ja sitä ennenkin hakkuiden ulkopuolelle jääneen metsän rajalle.

Ihmiskunnan alkuperäisin elinkeino on epäilemättä ollut luonnontuotteiden keräily. Mitä muinais- ja kansanrunomme sitten sanovat keräilystä?